Hiljamielen bordercolliet

Naavisemon Nihkul



Kuva © Sparkle. Kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla!

porohirvas "Nihkul"
harmaa, 101 cm / 122 kg
s. 24.10.2018 (1v 2 kk)
kasvattanut Hilla, porola Naavisemon
omistaja Sparkle, kennel Hiljamielen

Nihkulista

Sinä päivänä, kun päätin hankkia Hiljamielen bordercollieiden ja lampaiden sekaan sellaisen kapistuksen kuin poro, en todellakaan tiennyt mitä olin hankkimassa.
Kuvittelin meillä pian olevan ystävällinen, ehkäpä hieman pehmonallea muistuttava halikaveri, josta tulisi vielä jonain päivänä Lillekullen kuumin vetonaula. Sellainen rahasampo, jota lapset kinuaisivat päästä sukimaan ja paijaamaan Ruotsista asti.

Valintaprosessi tietysti toteutettiin hartaasti (yhdessä yössä). Poron vanhempien piti olla lempeästä ja sosiaalisesta päästä, sellaisia sydäntä pakahduttavia lemmikkiporoja.
Niinpä Nihkulin isäksi valikoitui Uhkku, hirvas, joka antaa lasten istua selässäkin ja joka lähinnä muistutti luonteeltaan pöhköä, herttaista koiraa. Emänä taas toimi sievä ja siro Suivakka, joka yli kaiken rakastaa huomiota, herkkupaloja ja uusia tuttavuuksia. Täydellinen yhdistelmä!

Nihkulia kohtaan oli luonnollisesti kovat odotukset. Häntä paijattiin ja häntä näytettiin kylän kaikille viidelle lapsukaiselle. Uteliaaksi osoittautunut vasaparka lähinnä haki tukevinta otetta Appelgrenin poikien villapaitojen hihoista ja pompahteli hätkähdyttävän korkeita hypähdyksiä aina lasten selän takana. "Kyllä se varmaan ohi menee", totesin, kun naapurit vihjailivat lauantaiostokseni olleen vikatikki.

Niin se on aina koirieni kohdalla mennyt.

Nihkulin täytettyä vuoden päivät päätin hyväksyä totuuden: hänestä ei tulisi kylän vetonaulaa ainakaan siinä alkuperäisessä merkityksessään. Nihkulista oli kasvanut toki mitä sosiaalisin porohirvas: hän oli aina vastassa, tuli pihaan sitten kuka tai mitä vain. Poron uteliaisuudella ei tunnu olevan rajoja, ja hän onkin löytänyt metsätontiltamme monet vuosien saatossa hukatut koiranlelut. Niitä hän kantaa pihaan ylpeän hypähteleviä askeleita lasketellen.

Nihkul osaa kuitenkin olla velmu. Hän tietää miten ihmiset (tai koirat) hurmataan, mutta hän myös tietää miten heidät saa perin pohjin säikäytettyä. Kun satakaksikymmentäkiloinen porohirvas seisahtaa takajaloilleen aivan varpaidesi juuressa, saatat haukata henkeäsi paristi. Useimmiten poroherrasen tavoitteena on napata päässäsi ollut niin-houkutteleva-hattu. Nihkul tietää kuinka käyttää hyödykseen viattomien vieraiden hyväuskoisuutta. Yleensä muistan onneksi varoittaa ajoissa!

Poropoika sopii toki erinomaisesti näinkin aktiiviseen pyöritykseen mitä bordercollietilalla useimmiten on. Hän vähät hätkähtää jyrinöitä tai murinoita, hän vain mennä puksuttaa ja nauttii elämän yllätyksellisyydestä. Nopea Nihkul kyllä on, sen se ainakin meni vanhemmiltaan perimään: Nihkul ja Totti-bortsumme tuntuvat ottavan spurtteja tuon tuosta.

Aivan erityisen hyvin poroherra vaikuttaa viihtyvän tanskandoggiuroksemme Monksin kanssa, liekö syynä sitten tuo yhtenevä kokoluokka vaiko sitten Monksin seesteisen ja leppoisan luonteen tarjoama tasapainoittava elementti. Kaksikko nähdään usein pellolla verkkaiseen tahtiin vieriviereen nuuskimassa ja toisaalta myös verannamme juurella lepäämässä.
Nihkul on laumassamme kaikkien kaveri, ja vaikka sitä joskus ilkikuriseksi nimitelläänkin, on se loppujen lopuksi sydämeltään juuri sellainen poro mitä tilallamme tarvittiinkin.

Suku & jälkeläiset

i. Uhkku
suivakko, 105 cm / 130 kg
ii. Ásko (evm)
vaalea, 110 cm
iii. tuntematon (evm)
iie. tuntematon (evm)
ie. Risten (evm)
valkoinen
iei. tuntematon (evm)
iee. tuntematon (evm)
e. Suivakka
suivakko, 85 cm
ei. Lemek (evm)
tummanruskea
eii. tuntematon (evm)
eie. tuntematon (evm)
ee. Ándá (evm)
vaalea
eei. tuntematon (evm)
eee. tuntematon (evm)

Ei vielä jälkeläisiä | s. 00.00.0000 | e.

h./v. ... "", om.
h./v. ... "", om.
h./v. ... "", om.

Kuulumisia

31.10.2018 "Vad fan!" kylässämme kajahti, kun vastassani ollut Staffan huomasi minun taluttavan poroa pihaan. Olin juuri palaamassa kotiin Lapin ruskasta. "Toisenlaisia tuliaisia tällä kertaa", totesin, Nihkulin tuijottaessa Hellströmin ukkoa uteliaisuus silmissä kiiluen. "Eihän tässä ole enää mitään järkeä", mies puuskahti ja paiskasi hanskansa pihamaalle. Samassa hetkessä Nihkul ponkaisi vauhdikkaan loikan eteenpäin (piru vie noilla koivilla pääseekin), nappasi hanskaparin maasta mennessään ja paineli suoraan kohti mutapelloksi kutsuttua räävimaata pihamme laitamilla.
Pidättelin kasvoilleni väkisin vääntyvää naurunirvistystä, kun Staffan puuskahti ja rääkäisi: "Poronnahastahan saa erinomaisen hyviä käsineitä!" Katselin mutakossa edestakaisin rallattelevan poron menoa ja tiesin kyseessä olleen loisto-ostos. Eiköhän se vielä Staffaninkin pahaisen lepyttele!


Tämä on virtuaalikenneli | This is a sim-game kennel